Luca
S. 23.11.2008 - k. 22.4.2022
Luca siirtyi sateenkaarisilloille vanhuuden vaivojen pahenemisen johdosta. Lepää rauhassa rakas <3
Luca siirtyi sateenkaarisilloille vanhuuden vaivojen pahenemisen johdosta. Lepää rauhassa rakas <3
LUCASTA..
Ensimmäisen koiran laittaminen tuli ajankohtaiseksi kun olin 17-vuotias opiskelija ja kaipasin lenkkikaveria - sekä sitä koiraa tuohon jalkoihin pyörimään. Rotuja tutkin paljon ja lopulta päädyin, että huskyn (taikka huskysekoituksen) haluan. Puolisen vuotta meni, että löysin sopivan pennun. Lucan pentunimi oli Hermanni ja se kyllä sopi tälle ukolle mainiosti.
Luca saapui meille seitsemän viikkoisena. Voi sitä onnen määrää kun se kauan haaveiltu, ensimmäinen oma koira saapui ja sain sen syliin. Mutta aika pian se todellisuus tuli vastaan (vaikka kaikki kauhutarinat huskeista ja niiden tuhoamisista oltiin luettu ja niihin varauduttu). Ei siinä, että normaali pentuarki olisi tullut yllätyksenä. Pissaa tuli, paskaa tuli, liikuttuakin tuli. Aikaa kun vieri, pissaa tuli edelleen. Sitten tuli eroahdistus joka kyllä oli myös omaa syytä, sillä en opettanut yksinoloa heti pienestä saakka.
Iän myötä tuli huomattua Lucan heikko hermorakenne, sillä se päästi ilo-/hätäpissoja päivittäin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun näki hihnan ja oli innoissaan lähdössä ulos. Tätä asiaa ei auttanut Lucan vesiholismi.. Vettä juotiin niin paljon kun sitä oli tarjolla. Lucaa ollaan iän saatossa tutkittu mm. munuaisvian takia, mutta ei sieltä mitään koskaan löytynyt. Vedenjuonti oli tapa ja heikkojen hermojen takia innostui liialti ulos lähtiessä. Tätä päivittäistä pissojen siivoamista kesti 7-vuotta. Kyllä! 7 kokonaista vuotta! Eroahdistus ja sen aiheuttama tavaroiden tuhoaminen sentään loppui 3-vuotiaana kun Kuma saapui Lucan kaveriksi eikä tarvinut enää olla hetkeäkään yksin.
Jos jotain Luca on elämääni tuonut niin hermoja.. Paljon hermoja. Akitat tuntui Lucan jälkeen yllättävän helpoilta. Lucan kautta on myös opittu paljon koiran kouluttamisesta - aikanaan johtajuusteoria oli vahvana läsnä, mutta onneksi ajan saatossa tietoa ja taitoa on tullut kun sitä on vain halunnut oppia. Akitojen kanssa varsinkin korostui se, että kouluttaminen on tapahduttava koiralähtöisesti ja positiivisin menetelmin. Ei ole häpeä myöntää virheitään, kunhan niistä ottaa opikseen ja haluaa jatkossa tehdä paremmin! Lucankin kohdalla voi sanoa että ensimmäinen koira todellakin oli "harjoituskappale". Paljon olisi voitu tehdä tämän kanssa paremmin, mutta onneksemme Luca ei ole pehmeimmästä päästä ja on elänyt hyvän, pitkän ja terveen elämän. Nyt 13-vuotiaana alkanut jo tulemaan sen verran vanhuuden vaivoja, että pitää jo miettiä mikä koiran kannalta on parasta. Tämä on se koiranomistamisen ikävin asia, kun meidän pitää osata päästää irti ja päättää milloin toisen on parempi lähteä.
Ensimmäisen koiran laittaminen tuli ajankohtaiseksi kun olin 17-vuotias opiskelija ja kaipasin lenkkikaveria - sekä sitä koiraa tuohon jalkoihin pyörimään. Rotuja tutkin paljon ja lopulta päädyin, että huskyn (taikka huskysekoituksen) haluan. Puolisen vuotta meni, että löysin sopivan pennun. Lucan pentunimi oli Hermanni ja se kyllä sopi tälle ukolle mainiosti.
Luca saapui meille seitsemän viikkoisena. Voi sitä onnen määrää kun se kauan haaveiltu, ensimmäinen oma koira saapui ja sain sen syliin. Mutta aika pian se todellisuus tuli vastaan (vaikka kaikki kauhutarinat huskeista ja niiden tuhoamisista oltiin luettu ja niihin varauduttu). Ei siinä, että normaali pentuarki olisi tullut yllätyksenä. Pissaa tuli, paskaa tuli, liikuttuakin tuli. Aikaa kun vieri, pissaa tuli edelleen. Sitten tuli eroahdistus joka kyllä oli myös omaa syytä, sillä en opettanut yksinoloa heti pienestä saakka.
Iän myötä tuli huomattua Lucan heikko hermorakenne, sillä se päästi ilo-/hätäpissoja päivittäin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun näki hihnan ja oli innoissaan lähdössä ulos. Tätä asiaa ei auttanut Lucan vesiholismi.. Vettä juotiin niin paljon kun sitä oli tarjolla. Lucaa ollaan iän saatossa tutkittu mm. munuaisvian takia, mutta ei sieltä mitään koskaan löytynyt. Vedenjuonti oli tapa ja heikkojen hermojen takia innostui liialti ulos lähtiessä. Tätä päivittäistä pissojen siivoamista kesti 7-vuotta. Kyllä! 7 kokonaista vuotta! Eroahdistus ja sen aiheuttama tavaroiden tuhoaminen sentään loppui 3-vuotiaana kun Kuma saapui Lucan kaveriksi eikä tarvinut enää olla hetkeäkään yksin.
Jos jotain Luca on elämääni tuonut niin hermoja.. Paljon hermoja. Akitat tuntui Lucan jälkeen yllättävän helpoilta. Lucan kautta on myös opittu paljon koiran kouluttamisesta - aikanaan johtajuusteoria oli vahvana läsnä, mutta onneksi ajan saatossa tietoa ja taitoa on tullut kun sitä on vain halunnut oppia. Akitojen kanssa varsinkin korostui se, että kouluttaminen on tapahduttava koiralähtöisesti ja positiivisin menetelmin. Ei ole häpeä myöntää virheitään, kunhan niistä ottaa opikseen ja haluaa jatkossa tehdä paremmin! Lucankin kohdalla voi sanoa että ensimmäinen koira todellakin oli "harjoituskappale". Paljon olisi voitu tehdä tämän kanssa paremmin, mutta onneksemme Luca ei ole pehmeimmästä päästä ja on elänyt hyvän, pitkän ja terveen elämän. Nyt 13-vuotiaana alkanut jo tulemaan sen verran vanhuuden vaivoja, että pitää jo miettiä mikä koiran kannalta on parasta. Tämä on se koiranomistamisen ikävin asia, kun meidän pitää osata päästää irti ja päättää milloin toisen on parempi lähteä.