Akita koiran omistajana kuin kasvattajanakin..
Tässä osiossa kerron hieman omasta näkökulmastani akitan luonteesta, terveystilanteesta ja jalostustuksessa huomioitavista seikoista sekä muista mielestäni mainitsemisen arvoisista asioista rotuun liittyen.
AKITAN POIKKEAVAT VERIARVOT
Monikaan akitanomistaja - eikä edes eläinlääkäri - tiedä akitojen poikkeavista veriarvoista. Akitoilla punasolut sekä verihiutaleet ovat yleensä kooltaan liian suuria taikka pieniä, minkä takia koneellisesti tehtävä analyysi kertoo virheellisen tuloksen (=liian alhaiset arvot). Tietämättöminä tästä asiasta monia koiria on alettu hoitamaan kortisonilla turhaan mikä on aiheuttanut koiran kunnon romahtamisen, pahimmassa tapauksessa jopa kuoleman. Tästä asiasta kannattaa aina mainita omaa koiraa hoitavalle lääkärille ja tarkastaa solujen todellinen määrä verisivelystä.
TERVEYS
Akitoilla esiintyy perusairauksia samalla tavalla kuten monilla muillakin roduilla - on luusto-ongelmia, allergioita, silmäsairauksia, kasvaimia jne. Yleisimmistä, akitoilla esiintyvistä sairauksista voi lukea tarkemmin Akitayhdistyksen sivuilta. Alla hieman mietteitä omasta näkökulmastani vakavimmista, elämän laatuun vaikuttavimmista sairauksista sekä ajatuksia koirien jalostuksesta terveysrasitteiden osalta.
Oma kantani on se, että sairasta koiraa ei tule ikinä käyttää jalostuksessa - oli sitten kyseessä SA, vaikea asteinen lonkkavika, allergia, atopia, vakavempi silmäsairaus taikka mikään muukaan koiran elämän laatuun merkittävästi vaikuttava sairaus. Jokaisessa suvussa esiintyy sairauksia - jos joku muuta väittää on hän joko tietämätön suvun rasitteista (mm. tuontikoirat) taikka jättää jotain kertomatta. Kuitenkin, koska rodun kanta on pieni ja sairauksia esiintyy harmittavan paljon, jokainen kasvattaja tekee omat päätöksensä ja ottaa omat riskinsä pentuetta suunnitellessa (mikään pentue ei ole riskitön!). Kunhan pentueen rasitteista ollaan rehellisiä ja avoimia tulee toisten tekemiä päätöksiä kunnioittaa - kenenkään ei tarvitse ottaa pentua pentueesta joka ei itseään miellytä.
Kukaan ei omista kristallipalloa, jotta voisimme ennalta tietää mitä tuleman pitää vaikka pentueen vanhemmat olisi paperilla terveitä rodunsa yksilöitä. Aina koiraa ottaessa - oli rotu mikä hyvänsä - pitää ymmärtää se, että geenien periytyvyys on hankala asia ja ne voivat hyppiä jopa useamman sukupolven yli. Tämän takia kukaan ei voi luvata, että koira tulee olemaan aina terve.
Suurin ongelma on alun alkajaan rodun pieni kanta. Se on aiheittanut rodun sisäsiittoisuuden, kapean geenipolin ja sitä myötä erinäisiä autoimmuunisairauksia. Akitojen pahimmat riesat lienee autoimmuunisairaudet SA ja VKH. Pienen geenipolin takia moni kasvattaja ja akitaharrastaja olettaa, että kaikki koirat ovat vähintään kantajia näiden kyseisten sairauksien osalta. Osalle ne puhkeaa ja osalle ei. Jotkut linjat jättävät selkeästi enemmän SA-tapauksia yhdistettynä tiettyihin toisiin linjoihin. Nämä ovat myös siitä pirullisia sairauksia, ettei näitä voi tutkia taikka todeta testein ennen niiden puhkeamista. Siitä huolimatta, että jalostukseen käytettävät koirat valitaan tarkoin näitä tapauksia voi silti ilmetä. Mikäli tälläinen tilanne sattuu tulisi koira jättää pois jalostuksesta joka on sairastunut tai on sairastuneen koiran vanhempi (=periyttäjä). Akitayhdistyksen sivuilla on avoin SA- ja VKH-rekisteri, josta näkee suomessa sairastuneet koirat. Myöskin akitapedigree-sivustolta näkee osan ulkomaisista, että suomalaisista koirista joilla ko. sairauksia on todettu mikäli koirien omistajat ovat ne sinne kirjanneet.
Lonkkadysplasiaa ja silmäsairauksia akitoilla esiintyy jonkin verran. En sanoisi että mitenkään hälyyttävän paljon, mutta parantamisen varaa löytyy. Luusto- ja silmäsairaudet ovat siten helpompia jalostuksen kannalta, koska ne on tutkittavissa ja näin ollen helpompi seurata linjojen terveystilannetta näiltä osin. Tämän takia en voi liikaa puhua ja papattaa terveystutkimusten tärkeydestä - pelkästään jalostuskoirien tutkiminen ei kerro suvun ja rodun todellista tilannetta. Kotikoirien kuvaaminen on ihan yhtä tärkeää niin rodun, kasvattajan jalostustyön, sekä koiran itsensä takia. Siksi palautankin osan ostohinnasta virallisia terveystarkastuksia vastaan, jotta kasvattien omistajilla on pienempi kynnys viedä koira tutkimuksille. Se on kuitenkin pieni summa siitä mitä infoa se meille antaa.
Epilepsia on alkanut yleistymään koirakannan kasvun myötä. Tämäkin sairaus on siitä haastava ettei sen periytymismekanismia tiedetä. Yleensä epilepsia puhkeaa jo nuorella iällä, mutta ei ole tavatonta että sairaus ilmenee vasta vanhempana. Tämänkin suhteen tulee huomioida mahdolliset yhdistelmät kuten SA:n ja VKH:n osalta ettei yhdistettäisi linjoja joiden lähisuvussa on epilepsiaa todettu. Tämän sairauden diagnosointia vaikeuttaa myös se, että muutkin sairaudet taikka onnettomuuksista johtuvat seikat voivat aiheuttaa epileptisia kohtauksia, jotka eivät kuitenkaan ole epilepsiaa. Kuitenkin kohtauksen saanutta koiraa, jolle ei varmaa epilepsiadiagnoosia ole voitu antaa, tulee tarkoin harkita käytettäväksi jalostuksessa.
LUONTEESTA..
Pääosin tykkään akitan nykyisestä luonteesta, joskin yksilöiden erot luonteen osalta voivat olla valtavia. Tänä päivänä joillakin akitoilla löytyy omaan makuuni aivan liikaa pehmeyttä, vilkkautta sekä arkuutta. Oma unelmien akita on rauhallinen ja itsevarma jonka kanssa voi mennä lähes mihin tahansa ilman pelkoa siitä ettei koira siellä selviäisi, sekä harrastaa (tai ainakin kokeilla..) erinäisiä harrastuksia jotka on omistajan että koiran mieleen. Vieraita kohtaan oleva varautuneisuus on ollut vähentymään päin joka seurakoiran virassa onkin ihan hyvä asia. Tosin itse toivoisin akitan olevan vieraita kohtaan välinpitämätön, oman perheen koira. Lisääntynyt vilkkaus on harrastavalle akitalle joskus hyväksikkin, mutta liiallinen "hösöäminen" vie sen arvokkaan akitan olemuksen mukanaan.
Koska akitojen luonne on erittäin hajanaista suosittelenkin kaikkien pentua haaveilevan tutustuvan erilaisiin yksilöihin ja mahdollisen tulevan pentueen vanhempiin, sekä muihin sukulaisiin mahdollisuuksien mukaan. Vaikka vanhempien luonteet olisivat esimerkiksi sosiaalisia, rauhallisia ja laiskanpulskeita, ei tulevien pentujen luonteesta voi mennä takuuseen. Tähän vaikuttaa niin perintötekijät kuten ympäristö, koiran kokemukset, sosialistaminen ja koulutus. Siksi kaikkien tulisi muistaa akitojen perimmäinen luonne ja varautua siihen, että oma koira voikin olla vieraita kohtaan varautunut, ei siedä vieraita koiria taikka turhankin energinen omaan makuunsa.
AKITAN POIKKEAVAT VERIARVOT
Monikaan akitanomistaja - eikä edes eläinlääkäri - tiedä akitojen poikkeavista veriarvoista. Akitoilla punasolut sekä verihiutaleet ovat yleensä kooltaan liian suuria taikka pieniä, minkä takia koneellisesti tehtävä analyysi kertoo virheellisen tuloksen (=liian alhaiset arvot). Tietämättöminä tästä asiasta monia koiria on alettu hoitamaan kortisonilla turhaan mikä on aiheuttanut koiran kunnon romahtamisen, pahimmassa tapauksessa jopa kuoleman. Tästä asiasta kannattaa aina mainita omaa koiraa hoitavalle lääkärille ja tarkastaa solujen todellinen määrä verisivelystä.
TERVEYS
Akitoilla esiintyy perusairauksia samalla tavalla kuten monilla muillakin roduilla - on luusto-ongelmia, allergioita, silmäsairauksia, kasvaimia jne. Yleisimmistä, akitoilla esiintyvistä sairauksista voi lukea tarkemmin Akitayhdistyksen sivuilta. Alla hieman mietteitä omasta näkökulmastani vakavimmista, elämän laatuun vaikuttavimmista sairauksista sekä ajatuksia koirien jalostuksesta terveysrasitteiden osalta.
Oma kantani on se, että sairasta koiraa ei tule ikinä käyttää jalostuksessa - oli sitten kyseessä SA, vaikea asteinen lonkkavika, allergia, atopia, vakavempi silmäsairaus taikka mikään muukaan koiran elämän laatuun merkittävästi vaikuttava sairaus. Jokaisessa suvussa esiintyy sairauksia - jos joku muuta väittää on hän joko tietämätön suvun rasitteista (mm. tuontikoirat) taikka jättää jotain kertomatta. Kuitenkin, koska rodun kanta on pieni ja sairauksia esiintyy harmittavan paljon, jokainen kasvattaja tekee omat päätöksensä ja ottaa omat riskinsä pentuetta suunnitellessa (mikään pentue ei ole riskitön!). Kunhan pentueen rasitteista ollaan rehellisiä ja avoimia tulee toisten tekemiä päätöksiä kunnioittaa - kenenkään ei tarvitse ottaa pentua pentueesta joka ei itseään miellytä.
Kukaan ei omista kristallipalloa, jotta voisimme ennalta tietää mitä tuleman pitää vaikka pentueen vanhemmat olisi paperilla terveitä rodunsa yksilöitä. Aina koiraa ottaessa - oli rotu mikä hyvänsä - pitää ymmärtää se, että geenien periytyvyys on hankala asia ja ne voivat hyppiä jopa useamman sukupolven yli. Tämän takia kukaan ei voi luvata, että koira tulee olemaan aina terve.
Suurin ongelma on alun alkajaan rodun pieni kanta. Se on aiheittanut rodun sisäsiittoisuuden, kapean geenipolin ja sitä myötä erinäisiä autoimmuunisairauksia. Akitojen pahimmat riesat lienee autoimmuunisairaudet SA ja VKH. Pienen geenipolin takia moni kasvattaja ja akitaharrastaja olettaa, että kaikki koirat ovat vähintään kantajia näiden kyseisten sairauksien osalta. Osalle ne puhkeaa ja osalle ei. Jotkut linjat jättävät selkeästi enemmän SA-tapauksia yhdistettynä tiettyihin toisiin linjoihin. Nämä ovat myös siitä pirullisia sairauksia, ettei näitä voi tutkia taikka todeta testein ennen niiden puhkeamista. Siitä huolimatta, että jalostukseen käytettävät koirat valitaan tarkoin näitä tapauksia voi silti ilmetä. Mikäli tälläinen tilanne sattuu tulisi koira jättää pois jalostuksesta joka on sairastunut tai on sairastuneen koiran vanhempi (=periyttäjä). Akitayhdistyksen sivuilla on avoin SA- ja VKH-rekisteri, josta näkee suomessa sairastuneet koirat. Myöskin akitapedigree-sivustolta näkee osan ulkomaisista, että suomalaisista koirista joilla ko. sairauksia on todettu mikäli koirien omistajat ovat ne sinne kirjanneet.
Lonkkadysplasiaa ja silmäsairauksia akitoilla esiintyy jonkin verran. En sanoisi että mitenkään hälyyttävän paljon, mutta parantamisen varaa löytyy. Luusto- ja silmäsairaudet ovat siten helpompia jalostuksen kannalta, koska ne on tutkittavissa ja näin ollen helpompi seurata linjojen terveystilannetta näiltä osin. Tämän takia en voi liikaa puhua ja papattaa terveystutkimusten tärkeydestä - pelkästään jalostuskoirien tutkiminen ei kerro suvun ja rodun todellista tilannetta. Kotikoirien kuvaaminen on ihan yhtä tärkeää niin rodun, kasvattajan jalostustyön, sekä koiran itsensä takia. Siksi palautankin osan ostohinnasta virallisia terveystarkastuksia vastaan, jotta kasvattien omistajilla on pienempi kynnys viedä koira tutkimuksille. Se on kuitenkin pieni summa siitä mitä infoa se meille antaa.
Epilepsia on alkanut yleistymään koirakannan kasvun myötä. Tämäkin sairaus on siitä haastava ettei sen periytymismekanismia tiedetä. Yleensä epilepsia puhkeaa jo nuorella iällä, mutta ei ole tavatonta että sairaus ilmenee vasta vanhempana. Tämänkin suhteen tulee huomioida mahdolliset yhdistelmät kuten SA:n ja VKH:n osalta ettei yhdistettäisi linjoja joiden lähisuvussa on epilepsiaa todettu. Tämän sairauden diagnosointia vaikeuttaa myös se, että muutkin sairaudet taikka onnettomuuksista johtuvat seikat voivat aiheuttaa epileptisia kohtauksia, jotka eivät kuitenkaan ole epilepsiaa. Kuitenkin kohtauksen saanutta koiraa, jolle ei varmaa epilepsiadiagnoosia ole voitu antaa, tulee tarkoin harkita käytettäväksi jalostuksessa.
LUONTEESTA..
Pääosin tykkään akitan nykyisestä luonteesta, joskin yksilöiden erot luonteen osalta voivat olla valtavia. Tänä päivänä joillakin akitoilla löytyy omaan makuuni aivan liikaa pehmeyttä, vilkkautta sekä arkuutta. Oma unelmien akita on rauhallinen ja itsevarma jonka kanssa voi mennä lähes mihin tahansa ilman pelkoa siitä ettei koira siellä selviäisi, sekä harrastaa (tai ainakin kokeilla..) erinäisiä harrastuksia jotka on omistajan että koiran mieleen. Vieraita kohtaan oleva varautuneisuus on ollut vähentymään päin joka seurakoiran virassa onkin ihan hyvä asia. Tosin itse toivoisin akitan olevan vieraita kohtaan välinpitämätön, oman perheen koira. Lisääntynyt vilkkaus on harrastavalle akitalle joskus hyväksikkin, mutta liiallinen "hösöäminen" vie sen arvokkaan akitan olemuksen mukanaan.
Koska akitojen luonne on erittäin hajanaista suosittelenkin kaikkien pentua haaveilevan tutustuvan erilaisiin yksilöihin ja mahdollisen tulevan pentueen vanhempiin, sekä muihin sukulaisiin mahdollisuuksien mukaan. Vaikka vanhempien luonteet olisivat esimerkiksi sosiaalisia, rauhallisia ja laiskanpulskeita, ei tulevien pentujen luonteesta voi mennä takuuseen. Tähän vaikuttaa niin perintötekijät kuten ympäristö, koiran kokemukset, sosialistaminen ja koulutus. Siksi kaikkien tulisi muistaa akitojen perimmäinen luonne ja varautua siihen, että oma koira voikin olla vieraita kohtaan varautunut, ei siedä vieraita koiria taikka turhankin energinen omaan makuunsa.